Lähetystyö
Ruksin lähetystyö on laaja ja monipuolinen. Se ulottuu Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Lähi-Itään. Työtä maailmalla on tehty yhdessä helluntaiseurakuntien lähetysjärjestön Fida International ry:n (aiemmin SuVul) kanssa. Katsaus lähetystyöhön kattaa ne henkilöt, joiden työnantajana seurakunta tai Fida on toiminut. Se pitää sisällään myös heidät, joita on tuettu projektiluonteisesti tai osakannatuksella. Heidän lisäkseen seurakunta on kannattanut yksin tai yhdessä muiden seurakuntien kanssa useita henkilöitä, jotka ovat tehneet työtä Suomessa ja lähetyskentillä. Seurakunnan lähetystyötä on autettu Lähetyspiirin ja Lähetystorin tuotoilla, sekä muiden tukitoimien avulla.
Lähettimme maailmalla
Jaana Forsström
Aasia
Marjo Hallapuro
Espanja
Jouni ja Anne Tiala
Tansania
Sami Puurula
Thaimaa
LÄHETYSTYÖMME HISTORIAA
ETIOPIA
Veikko Mähönen
Seurakunnan ensimmäinen lähetystyöntekijä oli Veikko Mähönen. Hänet siunattiin Etiopiaan 21.8.1951. Hän lensi Addis Abebaan 23.9.1951 yhdessä Eugen Kainun, sekä Anna-Liisa ja Sanfrid Mattsonin kanssa, jotka olivat Etiopian ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat. Työ oli Addis Abeban alueella. Tehtävänä oli evankelioimistyö yhdessä Eugen Kainun, sekä Sanfrid ja Anna-Liisa Mattsonin kanssa.
Kokkolan Helluntaiseurakunnan rukoushuone Hakalahdessa 1950-luvulla.
INTIA
Ellen Hautaniemi
Ellen Hautaniemi siunattiin Intiaan vuonna 1955. Hän työskenteli Purneassa, Biharin osavaltiossa sairaanhoitajana. Samalla alueella toimivat myös mm. Esther Greus ja Eeva Rinne. Työkausiin sisältyi lyhyempi jakso Andhra Pradeshin osavaltiossa, Machilipatnamissa, jossa hän auttoi Aune Hynyä hänen työkohteessaan. Ellen palveli Intiassa vuoteen 1970 asti. Kokkolan Helluntaiseurakunta tuki Ellenin työtä vuodesta 1957 vuoteen 1967 saakka.
TAIWAN
Helmi ja Reino Huotari
Helmi, Reino ja Maria Huotari siunattiin Taiwanille 18.12.1968. He palvelivat maassa neljä kautta vuosina 1968-1990. Kesäkuussa 1990 Huotarit palasivat Suomeen, mutta lähtivät takaisin Taiwanille 22.3.1993. He palasivat Suomeen 1995.
Reinon ja Helmin työalueena oli Taiwanin keskisaari. Kielikoulun jälkeen he muuttivat Tungshih:n kaupunkiin, jossa oli aloitettu seurakunnan istuttaminen kymmenen vuotta aikaisemmin. Huotarit palvelivat seurakunnassa ja Tungshih:n kaupungista käsin evankelioivat myös vuoristoheimojen parissa. Ta-an vuoristokylään, joka kantoi nimeä “suuren rauhan kylä,” syntyi seurakunta ja sinne rakennettiin myös seurakuntarakennus. Maanjäristyksen jälkeen Tungshih:n helluntaiseurakunnalle rakennettiin uudet tilat. Molemmat seurakunnat kasvoivat itsenäisiksi seurakunniksi ja työ kantoi hedelmää. Ensimmäisten 20-vuoden aikana Tungshih:n seurakunnasta lähti 17 henkilöä kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön.
Työtä tukivat Kokkolan, Nivalan, ja Ilmajoen seurakunnat, sekä Vetelin ja Halsuan rukouspiirit.
BUDDHALAISEN PAPIN KEHOITUS
Eräänä päivänä ovikello soi, aloittaa Helmi. Oven takana seisoi hyvin pukeutunut nuorimies, joka tiedusteli, “Saanko tulla juttelemaan?” Istuimme yhdessä olohuoneeseen ja nuorimies katseli ympärilleen kysyen, “Oletteko viihtyneet asunnossa? Asuimme tässä asunnossa, mutta jouduimme muuttamaan pois, sillä täällä oli niin paljon henkiä, kertoo nuorimies. Hän oli opiskelut arkkitehdiksi ja joutunut vaikeaan elämäntilanteeseen. Tämän johdosta hän haki apua buddhalaisesta temppelistä. Buddhalainen pappi antoi ohjeen, “Mene takaisin asuntoon, jossa olette asuneet.” Nuorimies toimi temppelissä saadun ohjeen mukaisesti ja saapui entisen kotinsa kynnykselle, johon Helmi ja Reino olivat muuttaneet.
Olohuoneessa käydyn keskustelun myötä hän tuli illalla kotikokoukseen ja sunnuntaina Tungshih:n seurakunnan jumalanpalvelukseen. Nuori arkkitehti alkoi käymään seurakunnan tilaisuuksissa ja antoi elämänsä Jeesukselle. 25-vuoden kuluttua soi puhelin Helmin ja Reinon kodissa Kokkolassa. Puhelimen toisesta päästä kuuluu kysymys, “Kuinka voitte?” Näin kyseli arkkitehti Taiwanilta heiltä, jotka olivat hänet johdattaneet Kristuksen tuntemiseen.
TAIWAN
Raija Juhaninmäki
Raija Juhaninmäki siunattiin Taiwanille vuonna 1978. Kokkolan Helluntaiseurakunta tuki Raijaa yhden vuoden. Hän siirtyi myöhemmin Ullavan Helluntaiseurakunnan lähetystyöntekijäksi ja toimi Taiwanilla vuoteen 2005 saakka, jolloin Raija siirtyi eläkkeelle. Raija toimi evankelistana ja seurakunnan työntekijänä Tunglossa, jonne hän perusti lasten kristillisen kirjaston.
KENIA
Leila Latvasalo
Leila Latvasalo siunattiin Keniaan 12.11.1977. Hän palasi Suomeen 12.4.1984. Leila työskenteli yhdessä Airi Mäkelän kanssa. Työalue sijaitsi Länsi-Keniassa ja työtä tehtiin Kapenguriasta käsin. Leilan työ painottui ennaltaehkäisevään sairaanhoidolliseen työhön, sekä hoidolliseen työhön. Pokotalueella aloitettiin rokotusohjelma. Erään kerran kylän vanhimmat tulivat kertomaan, kuinka lapsikuolleisuus on laskenut klinikan aloittamisen jälkeen. Suomen seurakunnat ostivat Leilalle ambulanssin ja se mahdollisti vierailun eri alueilla. Klinikalla pidettiin aina jumalanpalvelus ennen kuin ovet virallisesti avattiin. Kerran kuukaudessa työhön sisältyi helikopterisafari. Suurin osa asiakkaista oli lapsia, mutta joukossa oli myös naisia ja miehiä. Työtä tehtiin pääosin Pokotlaaksossa, Elgonmasain alueella, sekä Kapenguriassa. Leilan työkaudelle sijoittui kotiteollisuuskoulun, Home Craft Center, suunnittelu ja rakentaminen Kapenguriaan. Se oli alueen ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke, jonka mahdollisti Suomen Vapaan Ulkolähetyksen kehitysyhteistyöosasto LKA. Nykyisin Fida.
Leilan työnantajaseurakunta oli Kokkolan Helluntaiseurakunta. Kokkolan lisäksi työtä tukivat Kälviän Helluntaiseurakunta ja Ullavan Helluntaiseurakunta.
KENIA
Liisa Kotisaari
Liisa Kotisaari siunattiin Keniaan 26.6.1984. Hän palasi Suomeen 13.7.1992. Liisaa tuki Suomen Vapaan Ulkolähetyksen kehitysyhteistyöosasto LKA, nykyisin Fida. Liisa toimi opettajana Kapenguriassa, jossa sijaitsi kotiteollisuuskoulu, Home Craft Center. Aloite koulusta tuli alueen seurakunnilta. Tarvittiin koulutusta alueen nuorille. Leila Latvasalo oli ollut mukana koulun suunnittelussa. Kaksivuotisen koulun tavoitteena oli työllistää opiskelijat käsityötaitojen avulla. Suurin osa opiskelijoista työllistyikin koulun jälkeen. Ohjelmaan kuuluivat esimerkiksi keramiikka, kankaankudonta, kehräys, ompelu, leipominen sekä puu- ja metallityöt. Koululla oli neljä pitempiaikaista opettajaa sekä muutamia lyhytaikaisia eri alojen osaajia. Koulu oli sisäoppilaitos. Liisan tehtäviin opetuksen lisäksi kuuluivat projektin hallinnointi ja kirjanpito, ym. tehtävät. Kaikki siihen asti elämässä hankitut taidot joutuivat käyttöön. Tärkeä tehtävä oli myös huolehtia siitä, että löytyi sopivat vastuuhenkilöt jatkamaan koulua suomalaisten poistuttua.
KENIA
Seppo ja Kirsti Kaislaranta
Seppo Kaislaranta siunattiin lyhytaikaiseen työhön Kapenguriaan, Keniaan, elokuussa 1984. Hän lähti matkalle yhdessä Niilo Tenhusen kanssa. He muurasivat keramiikkauunin ja tekivät metallityöpajan kotiteollisuuskouluun. Heitä kannatti Lähetyksen Kehitysapu. He palasivat Suomeen lokakuussa 1984.
Seppo ja Kirsti, sekä lapset Jukka-Pekka ja Mia siunattiin Keniaan heinäkuussa 1987. He palasivat takaisin Suomeen 17.6.1990. Työtä tuki Suomen Vapaan Ulkolähetyksen kehitysyhteistyöosasto LKA, nykyisin Fida. Seppo ja Kirsti asuivat perheineen Kapenguriassa, kotiteollisuuskoulun alueella. Seppo toimi koululla metallityön opettajana ja monitoimimiehenä. Kirsti oli Airi Mäkelän mukana klinikkakäynneillä punniten vauvoja ja kirjaten käyntejä potilasrekisteriin. Hän ompeli vauvoille vaatteita, joita jaettiin potilaskäyntien yhteydessä. Seurakuntavierailuja tehtiin Kapenguriasta käsin yhdessä muiden lähetystyöntekijöiden kanssa. Lapset, Jukka-Pekka ja Mia, kävivät peruskoulua Kakamegan suomalaislasten koulussa.
ITÄVALTA
Paula Maunula (nyk. Malover)
Paula Maunula siunattiin lähetys- ja humanitääriseen työhön Itävaltaan vuonna 1985 noin vuoden ajaksi. Hän palasi Suomeen heinäkuussa 1986. Seuraavalle matkalle Paula siunattiin 1990 ja hän palasi Suomeen 1993. Paula toimi Eva Huber-Huber:n työyhteydessä Wienissä.
”Evan klubi,” oli keskus, johon Venäjältä tulevat juutalaiset saapuivat juutalaistoimiston kautta. Keskus tarjosi vaatteita ja kotitaloustarvikkeita niitä tarvitseville. Tämän lisäksi tiloissa oli mahdollisuus lasten koulunkäyntiin, musiikkitunteihin, sekä silmälääkärin ja sydänlääkärin palveluille. Iltaisin oli kulttuuritoimintaa. Vuonna 1993 keskuksen kautta tehtiin avustusmatkoja Romanian ja Unkarin juutalaiskeskuksiin. Myöhemmin Paula teki yksittäisiä matkoja Israeliin, jossa hän auttoi maahanmuuttovirastoa Eva Huber-Huberin työn kautta.
JUUTALAISPERHEEN KODISTA EVAN KLUBIKSI
Eräänä iltana ulko-ovelle koputettiin. Paula avasi oven ja sisään astui keski-ikäinen mies. Hän kiersi keskuksen tiloissa ja kysyi missä käytössä tilat ovat. Mies kuunteli liikuttuneena Paulan kertomusta ja sanoi, ”Nyt olen saanut rauhan. Juutalaisten hyväksi tehdään työtä. Tämä on helpotus koko perheelle.”
Mies oli Euroopan lääkeosaston edustaja. Toisen maailmansodan aikana keskus oli ollut hänen perheensä koti. Perhe pääsi pakenemaan maasta, kun saksalaiset ottivat talon haltuunsa. He päätyivät Yhdysvaltoihin ja noin 50-vuoden jälkeen perheen yksi lapsista pääsi vierailemaan lapsuuden kodissaan.
KARJALA
Monet seurakuntalaiset ovat olleet mukana Karjalan työssä. Seurakuntia on tuettu hengellisten tilaisuuksien avulla, sekä erilaisissa rakennushankkeissa. Karjalan evankeliointi ja avustaminen helpottui vuoden 1991 jälkeen, jolloin Neuvostoliitto hajosi ja Venäjä avautui evankeliumille. Työ Karjalaan aloitettiin vuonna 1992 ja se jatkui noin 14-vuoden ajan. Yhdyshenkilönä toimi Raimo Palola. Evankelioimistyön lisäksi Matti Mähönen rakensi lämmitysjärjestelmän lukuisiin Helluntaiseurakuntiin. Näitä olivat Suojärvi, Muojärvi, Lietmajärvi, Luusalmi, Vuokkiniemi, Kostamus, Rukajärvi, Zekesa, ja Nadvojcy. Myöhemmin Missio Possible pyysi Mattia remontoimaan turvakodeiksi saatuja tiloja katulapsille Moskovassa ja Pietarissa. Näiden lisäksi Jaroslaviin rakennettiin katulasten turvakoti.
ESPANJA JA MAROKKO
Pertti ja Leena Salmén
Pertti, Leena ja Saara-Sofia Salmén siunattiin työhön Espanjaan joulukuussa 1996. Ensimmäinen työkausi jatkui 1.11.2009 saakka. Toinen työkausi alkoi 1.1.2012 ja jatkui eläkkeelle jäämiseen saakka. Kokkolan Helluntaiseurakunta toimi työnantajaseurakuntana. Vuoden 2017 alusta he ovat jatkaneet työtä eläkelähetteinä ja työ jatkuu edelleen. Työkenttä on pääsääntöisesti ollut Espanja ja Marokko.
Työ Marokossa alkoi 1998 ja piti sisällään maanalaisten seurakuntien opettamista, vahvistamista ja varustamista. Vuosina 2001-2009 Pertti koordinoi Fidan kehitysyhteistyö hankkeita eri puolilla Marokkoa. Hankkeiden kautta mm. avattiin kaksi nuorisotaloa, joissa paikalliset nuoret saivat mahdollisuuden oppia ennaltaehkäisevää terveystietoa, englantia ja tietokoneen käyttöä. Erityisesti naisten ja tyttöjen koulutus oli painopisteenä kaikessa tekemisessä. Hyvien yhteyksien kautta marokkolaisiin orpokoteihin ja perheisiin mahdollistui aktionuorten tutustuttaminen ja koulutus vieraaseen kulttuuriin ja kieleen.
Espanjassa avattiin vuonna 2001 Manos Abiertas- lähetyskeskus Mijakseen. Heti alusta alkaen keskus on ollut itse itsensä kannattava. Tämä mahdollistuu mm. toimivan kirpputorityön kautta. Keskus mahdollistaa monia työmuotoja kuten aktio- ja lähetyskoulutuksen, Kairos-, Teltantekijä-, Davar-, ja Raamattukurssien järjestämisen.
Manos- keskus on ollut ja on edelleen myös Raamattujen ja Raamatun osien jakeluvarasto. Keskukselta on toimitettu satoja tuhansia kirjoja ja kirjasia eri puolille maailmaa, lähinnä Eurooppaan, Pohjois- Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
Viimeisin projekti Leenan ja Pertin työssä on ollut espanjankielisen seurakunnan istutus omalle kylälle Los Pacosiin, jossa se toimii suomalaisen Turistikirkon tiloissa ja pystyy hyödyntämään Manos Abiertas keskuksen tiloja leiri ym. toimintaan.
RAAMATTUJA ALGERIAAN
Eräänä päivänä Pertiltä kysyttiin olisiko hän valmis salakuljettamaan raamattuja Algeriaan. Rukoiltuaan hän vastasi myönteisesti. Lähes välittömästi saapui Sveitsistä Raamattuseuran edustaja tapaamaan Perttiä ja tämä tapaaminen johti vuosien yhteistyöhön. Algeriaan toimitettiin joitakin tuhansia Raamattuja parinvuoden aikana. Yhteistyö Raamattuseuran kanssa on jatkunut lähes 20 vuotta ja on mahdollistanut satojen tuhansien raamattujen jakamisen eri puolille maailmaa.
THAIMAA
Teija Mattila (nyk. Arvidsson)
Teija Mattila siunattiin toiselle työkaudelle Thaimaan Bangkokiin ehtoolliskokouksessa 1.8.1999. Teija toimi lähetysopettajana Thaimaassa ensin Lohjan helluntaiseurakunnan lähettämänä v.1991-1996 ja kolmen Kokkola-vuoden jälkeen Kokkolan helluntaiseurakunnan lähettämänä v.1999-2002. Kannatus tuli kuitenkin FIDAn kautta. Teijan työtehtäviin kuului opettajan ja rehtorin tehtävät Thaimaan suomalaisella koululla, jonka oppilaat olivat Thaimaassa työskentelevien lähetystyöntekijöiden lapsia.
AASIA
Jaana Forsström
Jaana Forsström siunattiin Aasia-aktioon elokuussa 1992. Hän palasi Suomeen maaliskuussa 1993 aktion päättyessä. Vuonna 1999-2000 Jaana toimi yhden lukuvuoden ajan kansainvälisessä raamattukoulussa Continental Theological Seminary:ssä. Koulu sijaitsee Belgiassa, Sint-Pieters-Leeuw:ssa.
Jaana siunattiin lähetystyöhön vuonna 2007. Hänen työtehtävänsä raamattukoulutuksen parissa alkoi Belgiassa 22.6.2007. Jaana toimi Continental Theological Seminary:ssä, jossa hän oli opiskellut ja työskennellyt aikaisemmin. Työtehtäviin kuuluivat hallinnon assistentin ja opettajan tehtävät. Syyskuussa 2009 Jaana siirtyi Aasiaan, jossa hän toimii edelleen koulutuksen parissa. Kohdemaita Aasiassa on ollut kaksi. Työtehtävät ovat pitäneet sisällään eri maissa ja maanosissa opettamista, koulutuksen kehittämistä, koordinointia, ja hallinnollisia tehtäviä.
Työnantajaseurakuntana on Kokkolan Helluntaiseurakunta. Työtä ovat tukeneet Kokkolan lisäksi Ullavan Helluntaiseurakunta, Bönehusföreningen Karleby-Betania r.f. ja Ebeneser Voluntary Service r.f.
SEURAKUNTA SAAVUTTAMATTOMAN KYLÄYHTEISÖN KESKELLE
Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Raju kertoi Jaanalle rukoilleensa 21 päivää, jotta Jumala avaisi oven evankeliumin työhön. Nuorimies jatkoi, ”Eräänä yönä näin unen, jossa erään seurakunnan pastori antoi minulle neljä mahdollista kohdetta seurakunnan perustamista varten.” Raju otti yhteyttä pastoriin. Myöhemmin samainen pastori ohjasi nuoren opiskelijan kylään, joka koostui köyhistä maanviljelijöistä ja sekatyöläisistä. Seurakunnan tilat saatiin eläinten suojasta! Lehtikattoisen majan alla aloitettiin ensimmäiset rukouskokoukset –bongorumpuja soittaen. Kolmen kuukauden kuluttua eläinten suoja oli täytetty sementtisäkeillä. Näin omistaja osoitti, että kokousten aika kyseisessä tilassa on päättynyt. Uusi paikka löytyi maanviljelijöiden käyttämästä suojakatoksesta. Ensimmäisen vuoden opiskelijasta tuli myöhemmin herätysliikkeensä pastori. Hän toimii yhä alueella, johon hän istutti seurakunnan.
BOSNIA-HERTSEGOVINA
Ari ja Hanna Koski-Vähälä
Ari, Hanna, Janita ja Joel siunattiin Tuzlaan, Bosnia-Hertsegovinaan 1.1.2009. Ari oli mukana Fidan CHE-työssä, jossa projektin toimintatapoina oli paikallisiin olosuhteisiin sopivaa kyläkehitystyötä, terveysevankeliointia ja opetuslapseuttamista. Hanna toimi suomalaisten lähettilasten opettajana. Hänellä oli kuusi eri ikäistä lasta opetettavana ja heidän kouluruoan valmistaminen. Ari oli päivät syrjäytyneillä kylillä ruokkimassa nälkäisiä, opettamassa hygieniasta, auttamalla kylätalolla käytännön asioissa, pitämässä sählykerhoa ja valmentamassa paikallisista nuorista miehistä valmentajia. Koski-Vähälän perhe palasi Suomeen joulukuussa 2010 työn siirryttyä paikallisille työntekijöille.
THAIMAA
Sami ja Anna-Leena Puurula
Puurulan perhe siunattiin lähetystyöhön Thaimaahan Kokkolan helluntaiseurakunnassa 17.8.2014. Matkaan lähtivät Sami, Anna-Leena ja tyttäret Inka-Erika 16-v, Olivia 14-v ja Alina 10-v. Sami ja Anna-Leena menivät aluksi yhdysvaltalaisen GRACE-järjestön työyhteyteen. Järjestöllä oli projekti Pattayalla paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa. Fidan kumppaniseurakunta Thaimaassa on helluntaikirkko, joten yhteys myös Fidaan muodostui tässä vaiheessa sitä kautta. Työhön kuului monenlaista, lapsi- ja nuoristyöstä aina seurakuntatyöhön. Myös työskentely pakolaisten parissa tuli tutuksi.
Syksystä 2015 alkaen Sami ja Anna-Leena jatkoivat työtä Ullavan helluntaiseurakunnan toimiessa työnantajana. Työ jatkui pitkälle samalla tavalla, mutta keväällä 2018 he jäivät pois GRACE-organisaation työyhteydestä ja työ jatkui paikallisen seurakunnan kanssa. Toukokuussa 2019 he palasivat takaisin Suomeen lähes viiden vuoden jälkeen.
Työtä ovat tukeneet Kokkolan Helluntaiseurakunta, Kalajoen Helluntaiseurakunta, ja Betel Seurakunta Kokkola
ESPANJA
Jaakko ja Marjo Hallapuro
Jaakko ja Marjo Hallapuro, sekä lapset Jeremias, Hilda, Elias ja Mattias siunattiin ensimmäiselle työkaudelle Aasiaan maaliskuussa 2016. Jaakko toimi globaalina ammattilaisena ja Marjo Fidan palkkaamana lasten opettajana seurakunnan avustuksella. Jaakon ja Marjon työnkuvana oli ihmisten tavoittaminen evankeliumilla suljetussa maassa. Paluu Suomeen oli kesäkuussa 2016. Jaakko teki tämän jälkeen muutaman matkan maahan yksin ja perheenä he viettivät siellä yhden kuukauden vuonna 2018, kunnes työ jätettiin tauolle. Syyskuussa 2019 Hallapuron perhe siirtyi Espanjaan, jossa he toimivat edelleen. Työmuotona on Vamos, Torreviejan kaupungissa. Vamos on lähetys- ja opetuslapseuskoulutusta ja lähetysharjoittelun tarjoamista. Marjo ja Jaakko toimivat työn koordinaattoreina Espanjassa, Jaakko globaalina ammattilaisena ja Marjo seurakunnan lähettinä.
Työnantajaseurakuntana toimii Kokkolan Helluntaiseurakunta. Työtä ovat tukeneet Kokkolan lisäksi Nivalan Helluntaiseurakunta, Muhoksen Helluntaiseurakunta, Hattulan Kotikirkko ja Alajärven Helluntaiseurakunta.
